FOR SELENA AND SIN - ON THE ROAD: 23.4 IISALMI - SAHA & 24.4 KIURUVESI

23.4 IISALMI "Otatteko ruuat mukkaan vai halutteko torilla turpaan?"

Kun oikein ajatuksen kanssa miettii milloin on viimeksi pelottanut, pitää mennä ajassa vuosia taaksepäin. Mieleen palaa lämpimät muistot Belfastin hämäristä kujista, jonne eksyminen railakkaan baarittelun jälkeen ei ole kovinkaan suotavaa. Jos henkikullan kanssa haluaa leikkiä, mutta Pohjois-Irlantiin matkaaminen tuntuu liian työläältä, niin älä beibe huoli! Silloin suuntana on Pohjois-Savo!

Selenan keikkakevään huipennus ajoittui Iisalmen ja Kiuruveden bakkanaaleihin. Keski-Suomesta lähtiessä ilmoilla oli vielä normaalia fiiliksen nostatusta. Matkaan lähti pitkästä aikaa PA-mies-miksaaja-kuski Pasi. Pasi-Pasi-Anssia ei kuitenkaan tällä kertaa nähty. Anssia kuulemma vitutti Jyväskylän Eputtomuus ja musta makkarattomuus, siksi miehen tie vei Tampereelle.

Menomatkalla kuunneltiin The Scorpionsia! Mietittiin mahdollista Scorppari-coveria Selenan settiin. Oiskohan tuo liian härskiä, vai sopivasti rock? Pillunhajuisia Whitesnake sävelmiä kyllä ei oteta mukaan, joten olkaa huoleti! Mitäs muuta? No, Jari Pekan huoltoasema haukuttiin tuttuun tapaan maanrakoon. Jari Pekka, olet aivan perseestä ja kuuleman mukaan kusetat työntekijöitäsi! Onko se oikein? Onneksi Monnin ja Ruokkeen Kaitsun Gorbaralli varasti huomion ja meno rauhottui. Ennen Gulf of II:tä pysähdyttiin Bay of Laplandin kohdalla pissille. Kyllä, myös Moukkurokkarit pissii! Ja Moukkurokkarit saa pillua vaikka poikakodista. Repikää siitä sitten...

Saha merkkinen baari oli varsin mukavan tuntuinen, ainakin alkuunsa. Siistin oloinen ja kokoinen stage miellytti. Myös henkilökunta oli asiansa osaavaa sakkia! Täällä tuli joskus vuoden 2007 tienoilla juopoteltua, kun mesta totteli nimeä Kojootti. Selena veivasi kyseisenä vuonna Iisalmen torilla historiansa neljännen, tai viidennen keikkansa. Aaah, sitä kultaista aikaa!

Soundcheck oli kohtalaisen työlästä ja muutamien hermoja hieman koeteltiin. Peace! I love you, sanoisi tähän Matzo. Loppupeleistä soundit saatiin just, eikä melkein-tasolle ja aikaa jäi moukkuhommiin. Kaitsu oli pitkästä aikaa oikein kunnolla tulessa! Savossa on ilmeisesti jotain taikaa, mikä saa Kaitsun irtautumaan seuraavalle tasolle! Mieleen muistuu Kuopion reissu jossa mies otti härkää sarvista oikein kunnolla! Kaitsu, äijä todellakin teki sen taas...

Keikka vedettiin hyvällä fiiliksellä. Suurta ihmetystä herätti ihmismassan puuttuminen. Iisalmi, mitä vittua? Kello repii yli 01.00 ja mestoilla nihkeästi porukkaa. Muutamat hevi-hemmot ja paikalliset patut kuitenkin saatiin lavan eteen sikailemaan, joten kelpasi kuitenkin veivata setti 110%:n paineella. Toisaalta herra X ,joka sekoili keikan aikana lavan edessä 666, ole hyvä ja painu vittuun! Jos ne sormet ei pysy vähintään 10cm:n päässä soittajista, ne tullaan seuraavalla kerralla katkomaan.

"Mä en haluu kuolla tänä yönä!"
Kun viimeiset soinnut Sister Sunsetista oli päästetty ilmoille, Sahassa aukesi Helvetin Portit. Iisalmi näytti miksi se on jo pitkään keikkunut kärkikahinoissa "Suomen väkivaltaisin kaupunki"-kisassa. Kello kahden jälkeen mestat täyttyi ääriään myöten tukkoon ja silloin piti tsekkailla toden teolla omaa selustaa. Iisalmelaiset nimittäin tykkäävät tapella!!! Turpaan vetoa tuli nähtyä illan mittaan sellaisella paineella, että paskat meinasi tulla housuun. Turpaan lyötiin lattialla, turpaan lyötiin narikassa, turpaan lyötiin baaritiskillä ja tuoppeja lensi seiniin kuin Villissä Lännessä konsanaan. Järjestyksenvalvojat olivat myös härän selässä, kun piti heittää jatkuvalla syötöllä jengiä pellolle. Tässä vaiheessa todettiin, että ois vissiin järkevää pitää matalaa profiilia, ettei tule Moraa keuhkoon.

Valomerkin jälkeen Kuha, tuo Rokkaava Kulinaristi johdatti joukkion grillille. Sama meno tuntui jatkuvan myös ruokapaikassa, tällä kertaa nauratti entistä vähemmän. "Mistäs sitä ollaan kotoisin?" "Voitte tulla torille kokeilemaan miltä tuntuu tapella?". Joopa joo, ehkä on parempi ottaa eväät hotellille mukaan. Eipä siinä, sapuskat kainaloon ja menoksi. Kuinka yllättävää, oli grillin edessä turpaan vetoa jälleen tarjolla. Tämä näytelmä ei ollut mitään muniin puhaltelua, vaan iso joukkio veteli kimpassa reippaalla kädellä toisiaan pataan. Niin sitä pitää!!! Jätettiin turpaanvetosirkus omalta osalta tässäkin tapauksessa väliin, koska seuraavan päivän keikka olisi hyvä vetää ilman murtuneita kylkiluita.

Kun jälkikäteen tuumailee Iisalmelaisten halukkuutta tapella ja sekoilla, on vaikea kuvitella paikkakuntalaisten keskimääräistä elinikää 35 vuoden paremmalle puolelle. Pohjois-Savon Bagdad, keep it simple! Turvallista loppuelämää, voikaa hyvin!

Iisalmen Special kiitokset kuitenkin Karolle, Juha "Juha Holm" Holmille, sekä Ortoboxin hotellin ystävälliselle Respadudelle! Passion rules the game!

Ensin haetaan Gorbat, sitten roudataan!

Mihin seepra raidoistaan pääsee?

Terkkuja terkkuja! Vielä ollaan hengissä...

Ortobox Hotelli

Annika: "Jaahas, Kaitsulla on vissiin jano..."
Kaitsu: "Kristus, tässähän on aikamoinen jano!"

Annika osoittaa pakoreitin pohjoiseen, Monni väijyy!

Kaitsun urut, Kuhan kannut ja takana tollanen mopo

Send me a postcard darling, send me a postcard now!

Elämä on ihanaa (jos selvitään hengissä hotelliin)

Paulan salaiset aseet onnistuneelle keikkareissulle

24.4 KIURUVESI "Kiuruveden Orbin maaginen koukku leukaperiin"

Lauantain herätys Ortobox hotellilla meni jengillä vähän niin ja näin. Rokkaavat Kulinaristit olivat kuitenkin ajanhermolla ja kävivät tsekkaamassa aamiaspöydän tarjonnan. Perjantaina Sahan tanssipuolella veivannut humppabändi oli myös aamupuurolla. Pohjanmaan hemmoilla oli tuplaveto Iisalmessa, joka on edellisillan hulinaan nähden kohtalaisen riskialtista. Toivon mukaan ovat vielä hengissä.

Viimeistenkin herättyä klo 14.00 oli vuorossa siirtyminen Sahaan. Kamat jäi suosiolla yöksi mestoille, kun roudaus ei maistunut keikan jälkeen. Gorba sentään maistui, koska Kaitsukin oli herätessään kuin ukkosen nussima käkikello. Sen verran oli täysikuu vaikuttanut tämän Keyboard Wizardin verenkiertoon, että kankhunen oli tosi asia! "And I can tell you my love for you will still be strong".

Kiuruveden etappi meni kylmän lagerin merkeissä. Monni muisteli kultaista nuoruuttaan, joka vierähti kesätöissä Kuopion metsissä käpyjä keräillen. Myös informaatiopläjäys näkövammaisten keskinäisistä värkkien räpläilyistä piristi kummasti. Monnilta ei hämmentävät tarinat lopu ja hyvä niin, koska ilman Monnia maailma olisi astetta tylsempi paikka!

Keikkamesta Havanna ei ensi näkemältä aiheuttanut kuin kyyneliä ja masentuneisuutta. Miksaajan scouttaus kertoi tylyä kieltä, ensin nauratti sitten itketti. Nimittäin mestoilla jatkui sama saatanan pelleily, jota jo perjantaina tuli Iisalmessa kuunneltua. "Oletteko te bändi? Jos ette soita Elonkerjuuta niin tulee turpaan". Joo, morjens vaan. Roudaus ei napannut, koko Kiuruvesi ei napannut tuona hetkenä. Ei kun keittoa naamaan ja roudaamaan. Mesta oli sen verran komediaa lavan ja tilan suhteen, ettei soundcheckiin mennyt 15 sekuntia enempää. PA:t jätettiin pois, kun laulut ja Kaitsun urut saatiin paikan vermeistä tungettua läpi. Hyvin toimi ja se on pääasia. JAU!

Ruokailun yhteydessä nähtiin esimakua tulevasta, kun Rölli (nimeä ei muutettu)antoi kaverilleen kuonoon. Rölli, tuo Kiuruveden väkivaltainen vastine Viron Orbille veti kylmän viileästi kaveriltaan kulmat auki. Mikä tilanteesta tekee huvittavan on se, että Rölli siivosi kuitenkin kähäkän jälkeen nöyrästi lasinsirpaleet lattialta. Kovaa peliä Bostonissa! Oikea koukku pääsi yllättämään vasemmassa nurkkauksessa taistelleen, joten Röllille ei vittuilla iltakaljoittelun aikana ja piste!

Mitä tulee viinan juontiin, Kiuruvesi on heittämällä Selenan keikkahistorian kännisin kylä/kaupunki missä on tullut soitettua. Suurin osa jengiä on aivan naamat jo kuuden aikoihin. Hoippumista kadulla, tien ylityksiä tuhannen promillen kännissä sivuille katsomatta ja naamat verillä olevia sankareita siellä sun täällä. Käsittämätöntä toilailua kaiken kaikkiaan. Kalajoki, te jäitte kakkoseksi!

Eipä siinä, ilta meni kohtalaisen hyvin keitotellessa ja lopulta koitti puoli yö. Juopoimmat olivat onneksi lähteneet kotiin nukkumaan ja nuorempaa väkeä oli saapunut mestoille vitun paljon! Ja kukas muu kuin Röllihän sieltä raahusti mestoille. Turpaan vedon jälkeen Rölli kävi vetämässä ilmeisesti välikuolemat, mutta keikallehan tämä Kiuruveden Rocky saapui! Tuumailtiin että vedetään paineella keikka, vaikka kuinka alkuillasta vitutti ja hyvät säädöt saatiin aikaiseksi. Yhdeksän biisiä ja potti kotiin! "Soittakaa Paranoid" -huudot eivät juuri huvittaneet, kun saman paskan kuuli kymmenennen kerran, mutta näillä mennään.

Keikan jälkeen rock'n roll elämää ja kamojen kasausta. Ensi vitutuksesta huolimatta Kiuruvesi oli lopulta ihan ök kokemus, vaikkei nyt ihan tavaksi mielellään ottaisi. Henkilökunnalle ehdoton plussa! Palvelu pelasi kuten bändiä kohtaan pitääkin. Koittakaa jaksaa...

Viikonlopusta jäi mieleen kaksi asiaa. Ensimmäinen on turpaan vetäminen ja toinen viinan juonti, jota tuskin edes Pärnussa näkee. Käsittämätöntä toimintaa. Onneksi yhteishenki ja asenne on vuosien mittaan nitoutunut sadistiseksi, jotta asiaan osaa suhtautua huumorilla.

Pohjois-Savon sekoilun jälkeen Selena jää jonkun sortin tauolle ja jatkaa keikkojen tiimoilta vähän myöhemmin. Tsekkailkaa kalenteria. Siihen asti, koittakaa pärjätä ja älkää ottako Kiuruveden juopottelusta liikaa mallia! Peace & Love ja hyvää kesää kaikille!

-Selenan Spedet