(huom.kirjoitusvirheet johtuu olotilasta ja fiiliksestä. Ei korjata)
Viroa, Tamperetta, Liettuaa ja Gorbaa sekaisin
No niin saaaaTANNNAAH! Nyt ollaan turvonneina takaisin himassa ja on aika lyödä faktat tiskiin reisusta. ÖÖö öö Ö!
Meinasi reissuun lähtö kusta kuus nolla jo Nykäskylän päässä, koska luxus bussi aka Saksatar ei perkele käynnistynyt. Pirautus Ruokkeen Kaitsulle aka Boys of Summerille ja hommat isolleen. Hinattiin paska käyntiin ja kierteet haltuun.
Ei muuta kuin kahvittelut treenikämpällä ja kohti Tamperetta.
Hieman sekavasti alkaneen reissun toinen kysymys merkki oli kuski nightlineriin, oliko bussifirma sen hoitanut. Onneksi oli, sillä Tampereella odotteli Mikko niminen dude joka kertoi nightlinerin ratin takaa että nyt vittu on hommat isollaan.
Manzanan kamat ja pitkä poika kyytiin.
Miksaus ja muusihommiin lähti mukaan Öyhtis Tuotannon Jussi ja kohta pantiin, lageria naamaan nimittäin.
Hieman ennen Helsinkiin saapumista stoppi ja Unshinen hemmot ruimi backlinen kyytiin, koska saapui reissuun vasta seuraavana lauantaina.
Sitten päästiin taas asian ytimeen ja kohti satamaa.
Manzanan Klasu haettiin Helsingin satamasta kyytiin kunnes tajuttiin että vittu jee jee, ollaan väärässä satamassa ja paatin lähtöön tosi vähän aikaa. Nyt oli jo kiire!!! Venäjän presidenttikin oli sopivasti vierailulla Hesassa, jonka vuoksi liikenne sekaisin. 20 km matka ei siis tuntunut realistiselta kellottaa laivan lähtöön mennessä. Tässä vaiheessa jo soiteltiin Tallinkille että nyt tulee rock bändeille hieman kiire, jotta venailkaa.
Hieman ennen laivan lähtöä oltiin onneksi (paskat housussa ja jännityksen vallassa)satamassa ja kerettiin kyytiin.
Laivan tax free oli valitettavasti kiinni menomatkan ajan, mutta onneksi vanhoina kehäkettuina tiedettiin ottaa velliä jo Keljon Marketilta messiin. Toisaalta tämä hieman kostautui, koska suurin osa rundi manageri Henkkaa lukuun ottamatta oli jo puolilta öin unilla.
"Silmäni kun auki saan" diidi daa...Seuraavana päivänä päätettin Manzanan jätkien kanssa lähteä tsekkailemaan munat laivan saunaan. Gorba otettiin varulta messiin, koska porealtaalla voi tulla tulla tiukkoja tilanteita. Saunat, porealtaat ja Gorban kyrpät sai suut muikeaksi. Saksalainen naishenkilö ei vaan oikein ymmärtänyt Gorba-rallia poreltaalla. Hauskaa kuitenkin oli.
Illalla oli jo kaikki pelissä ja päästiin Saksan puolelle.
Homman nimenä oli Hampurin yö, jossa kuulemma menoa hieman enemmän kuin Rostockissa. Mestari tuumasi tähän, no kyllä se mulle sopii. Mikko oli ennenkin käynyt Hampurissa, joten homma oli hohtimissa. Parin tunnin kurvailun jälkeen auto parkkiin keikka mestan eteen, jossa oli juopuneita Sveitsiläisiä bändiläisiä lähdössä kohti Belgiaa.
Parit "vittu perkele saatana" huudot sekä huikat alle ja johan oltiin niidenkin kanssa jo kavereita. Ilta ja yö meni Reballa, joka sattui olemaan n.10 minuutin kävelyn päässä. St Pauli ja Reeberbahn, sinne veri vetää uudestaan...Irwin tiesi mistä lauloi!
HAMPURI BALLROOM
Eka keikka siis kehissä ja tosiaan yö nukuttiin nightlinerissa mestan edessä. Odotellessa illan vetoa oli aikaa käydä ostoksilla. Minnes muuallekaan kuin Lidliin. Aika kallista yleisesti hinta taso tuolla Saksan Lidlissä. Piti hieman katsoa ettei törsää rahojaan, koska viinit esim.maksoi 0.99 euroa ja pullo köyhän miehen Jekkua 3.99 ecua. Otettiin varulta vähän reilummin mukaan kun ei tiedä miten hommat menee.
Hampurista saapui myös A Million Miles niminen lämppäri. Hieman rouheaa menoa mimmilaulajalla. Olisiko se sitten stoner osastoa, kun ei tiedä tuon puolen genrestä juurikaan. Meni n.6,66 minuuttia ja huomattiin että tullaan hyvin toimeen sakemannien kanssa. Ööö öö öö huudot ja "Im so sad and lonely, so sad, so sad"-laulut raikoivat. Aivan mahtava meno päällä!
Keikka meni kieltämättä hieman hapuillen, mutta se ei johtunut lagerhommista vaan siitä että aiemmasta keikasta oli jo aikaa sekä messissä oli Vara-Teukka, eli Jari "mihin vittuun se yrtti tuli jemmattua" Kinnunen. Eli, tuuraavalla basistilla oltiin liikenteessä. Hiottiin hieman settiä siis tässä vaiheessa. Itse soitto sinällään meni ok, mutta fiilis joka rundin lopuilla saavutettuun, oli tässä vaiheessa vasta aluillaan.
Keikan jälkeen kun ei ollut kiire, niin ajateltiin painua Reballe, koska siellä oli aiempana iltana ihan kivaa. A Million Milesin laulajatar Mona tiesi yhden ahtaan punk mestan ja voihan perkele, samanlaisen kun saisi Suomeen.Parhautta. Harmi kun en muista mestan nimeä. Ensimmäistä kertaa Reballa kävijät kyllä tästä mestasta saisivat ilon irti ja kyseessä ei siis ole nyt mikään Reban perusmesta, vaan
nimenomaan baari. Taksilla joutui osa porukka tulemaan pois ja purjoilemaan nightlineriin, mutta näitähän nyt sattuu.
"Rokulipäivä"
Ballroomin jälkeinen Hannoverin veto oli peruttu. Kahta viikkoa aiemmin tullut tieto mestan konkkaan menosta sai viisaat päät yhteen. Manzanan Tomi ehdotti että pidetään rokulipäivä. Hieman piti jengin tuumailla, mutta sitten tulikin mieleen mitä se mestari sanoi, No kyllä se mulle sopii SAAATANNNAAAH. Ei muuta kuin moukkua kehiin ja hetkessä huomasi että taas on kaikki pelissä. Käytiin vielä Reballa varulta siellä samassa Lidlissä ja 2 ecun Dönerillä.
Henkka muisti että puolessa välin Sveitsiin menoa on mesta, jossa on pari suomalaista hemmoa duunissa. Tuumattiin että voishan sielläkin käydä, joten ajettiin Gisseniin (muistaakseni tämän niminen kaupunki oli) tsekkailemaan mestoja. Perillä odotti meitä pari hemmoa, jotka kertoivat muuttaneet Suomesta Saksaan. Toinen hemmo paljastui Agonizerin entiseksi kitaramieheksi. Hurjia hemmoja, manasivat sitä kun
viikossa joutuu panemaan ja dokailemaan niin monta päivää. Kohta Pannaan! Ihme äijiä.
Ilta meni aivan mahtavassa mestassa, joka oli täynnä sakkia. Hieman punk-otetta mestassa, mutta sopii kuin nenä päähän. Nightlineriin takaisin halutessaan tietenkin homma hajosi käsiin. Osa porukasta eksyi kaupunkiin ja osa haahuili siellä sun täällä. Läpsy oli nimensä veroinen, nnnnnoooo aijjaaa saataNNAAh!
Sveitsi, Uster
Silmäni kun auki saan ja sinut siinä nään..Taisi aamun eka näky muistin mukaan olla Jari ja Tomi moukkuhommissa. Bussi meni kovaa vauhtia kohti Sveitsiä ja viimein päästiin rajalle jossa pajatso tyhjeni. Saatiin 700 euron sakot CD-ja paitahommista.
Vitun Sveitsin runkkarit kyykytti suomalaisia oikein kunnolla. Ilmeisesti verohommien vuoksi myytäväksi menevät merkkarit olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen. Ihme että Sveitsillä kokua löytyy. Parin tunnin hieromisen ja vitutuksen ja ihmettelyn jälkeen päästiin eteenpäin 1200 ecua köyhempänä, koska myytäviin menevistä kamoista piti vielä maksaa "pantti", joka oli 500 ecua. No, se saatiin myöhemmin yöllä kuitenkin pois ja nähtiin samalla myös Alpit, hieman kuin Kanavuoren kupeessa olisi seisonut.
Keikkamestoilla osa painui suihkuun sillä välin kun muut aloittivat checkiä.
Mestan omistaja oli kunnon kyy! Äijä soitti suutaan ja vittuili täyttä päätä. Loppupeleistä, kun Manzanan hemmot sanoi että ko.hemmo on oikeasti ihan ok, omaa vaan omituisen huumorin ja natsi otteen, niin ei tuntunut enää miltään. Eipä siinä, Kyy hoiteli asiat kuitenkin hyvin ja palvelu pelasi aivan mahtavasti! Oli hotellitkin hoitanut, mutta piti keikan jälkeen lähteä rajalle hakemaan rahoja pois pantista.
Samaan aikaan muuten alkoi kiekkokisat n.20km päässä soittomestasta Zurichissa. Go Suomi!
Joka tapauksessa, keikka meni jo ihan eri otteella kuin aiemmin. Jengiä alkoi tunkea myös keikan jälkeen myyntikojulle, jossa kynä viuhui ja nimmareita meni levyihin.
Kyy nukkui keikan välin backstagella koska oli selkä kipuja.
Huomion arvoinen oli myös saksalainen lämppäribändi. Nimeä ei kyllä nyt muista, mutta huvitti aika helvetin paljon kun aiemmin saavuttiin mestoilla kamojen kanssa, niin paikalla oli pari työntekijää. N.45 vuotias silmälasit omaava pälvikalju hopeakettu ja nuorempi tyttö. Lopulta selvisi että ne olikin lämppäribändistä. Hopeakettu soitteli tilililua-sooloja ja Scorpionsia. Aivan tajuton soittamaan, mutta biisit hierveätä sillisalaattia vailla päätä tai häntää. Bändin basista kertoi Hopeaketun olevan neljän lapsen isä, joka tiluttaa koko päivän himassa mailaa. Ihmeellinen bändi kerta kaikkiaan, mutta saksalaisille kun antaa vapaat kädet niin tällaistakin jälkeä voi syntyä.
Sen verran vielä Kyyn mestasta pitää mainita, että soundit ei nyt ihan ok luokkaa olleet, tai niistä ei Jussi täydellisiä saanut, mutta kun kaikki on pelissä, niin vitun väliä. Keikan jälkeen kamat kasaan ja nightlinerin nokka kohti Saksan rajaa. Tässä vaiheessa pidettiin Irwin bileitä ja rajan ylitys jäi näkemättä. Kuuleman mukaan homma oli mennyt sujuvasti, eikä samanlaista kahden tunnin hieromista ollut.
Yöllä tuli ongelmia hieman myös bussin paskasäiliön kanssa, joka täyttyi ja sehän ei ollut mukava asia. Kuka nyt viitsii asioilla käydä jos kusi valuu pöntön liepeitä alas??? Tai, no ehkä joku näistäkin asioista pitää, mutta tuumattiin silti tyhjätä se. Hommahan oli taas isollaan. Tomi tiesi, tai luuli ainakin että homma hoituu kun painaa ulkoa yhden namiskan ruuvimeisselillä.
Tuloksena tajuton kusilammikko tien varteen rakennetulle parkkipaikalle.
Tomi siis painoi väärän namiskan ja kusipaskat valui säiliöstä pois. Rentoa näky muuten kun katsoo vierestä kuinka suomalaista kusta ja shaissea valuu kymmeniä litroja bussista. ROCK ROCK! ps.olemme pahoillamme, se oli oikeastikin vahinko
Lubbenau
Viisi päivää reissua takana ja ajettiin Berliinin lentokentälle hakemaan jengiä lisää FSAS:n ja Manzanan kylkeen. Unshinen hemmot ja tytsi saapui reissuun ja eikun moukkua kehiin. Ajeltiin Lubbenauhun joka oli ehkä Lieksan jälkeen masentavin kylä/kaupunki missä on ikinä tullut käytyä.
Ihmeellinen aavekaupunki. Jengiä ei ollut lauantaina iltapäivällä kaupungilla yhtään ja ihmisten elinikä tuntui olevan vähintään sen 50 vuotta. Siis mikä vittu tuo kaupunki oikein on? Onneksi paikallinen Lidl löytyi josta sai hieman makkaraa ja lageria.
Venailtiin ja spurguiltiin mestan edessä odotellen Ingoa, paikan omistajaa. Olisi hyvä jos saisi checkin käyntiin ja roudauksen hyvissä ajoin alta pois, kun kerran oltiin mestoille saavuttu.Siinä sitten menikin pari tuntia ja kun ei puheluihin vastailtu, niin sitten pantiin! Siis moukkua naamaan.
Mestoille tuli konkelilla vanha mummo joka ei osannut sanaakaan englantia. Yritettiin kysyä että milloin ovet aukeaa, koska oletettiin mummon olevan joku paikan siivooja. Eihän siitäkään tullut taas tolkkua koska mummo puhui saksaa ja me suomea sekä englantia. Lopulta selvisi että mummo olisi halunnut tulla katsomaan rockia mestoille, siis meidän keikkaa! Aavekaupunki rules!
Mummo kyseli ohi meneviltä ihmisiltä neuvoa, jos joku osaisi valaista milloin päästään sisään. Odottelu vaan jatkui ennen kuin se Ingo ampui fillarilla mestoille.
Mesta oli helvetin hieno isoineen backstage tiloineen.
Roudauksessa ja checkissä maistuu usein lager, vaikkei se tietenkään tapana ole. Ingo sanoi että piikki on levällään ja tenua vaan tiskin takaa kaapista. Siellä sitä merkki oluita maistellen vedettiin checkiä kehiin. Annapa suomessa 17 ihmiselle piikki auki. Ingo oli muutenkin asia hemmo, paistoi ryhmälle keittiossä pihvejä. Tuli vähän olo, että ei jumalauta mitä palvelua. Suomessa ei kyllä paljoa ole pihvejä tarjoiltu, ainakaan meille. (Soulfallenille kuulemma on, mutta nekin onkin hassuja veijareita)
Siitä sitten pikku hiljaa tiuku repikin jo sen verran että Unshinen jälkeen lauteille. Jengiä oli hyvin mestoilla ja soitto kulki. Paskalla mäihällä tippui kitara lavalta alas ja hieman oli jänskätystä menikö kaula paskaksi. Onneksi ei mennyt.
Nimmareiden jako sessioden ja yleisen patsastelun jälkeen yläkertaan moukuttamaan Gorbaa, jossa oltiin myös yötä. Mestoille tuli n.5 sakemannia dokailemaan ja pummaamaan viinaa. Sen verran oli tietenkin Gorbaa ja lageria antaa, kun Ingolla ei limittiä ollut. Lopulta pummaajat vittuun ja nukkumaan.
Aamulla olikin Ingon aamupalat, jossa kunnon eväät. Näitäkään ei ole Suomessa koskaan tavattu, että aamupalat kuuluu samaan pakettiin. Hommat isollaan ja potti kotiin.
Tässä vaiheessa aamua bussin yön ritari Mikko tuli sanomaan että onko pojat huomenneet että bussissa on käynyt varkaita. Vittu jee! Navigaattori nussittu, kuten myös Xbox pelikone. Ei kun poliisin juttusille Lubbenaun keskustaan.
Sakemanni kyttä ei osannut sanaakaan englantia ja hommaan kului taas parisen tuntia, kuten Sveitsin tullissa. Moukutettiin Unshinen ja Manzanan Klasun kanssa ulkona lämpimässä auringon paisteessa, kunnes mestoille kurvasi kyttä auto uudemman kerran. Mestoille ei kuulemma saisi parkkeerata. Sanottiin että Henkka ja bussikuski on kyttiksellä juuri vääntämässä rautalangasta rikosilmoitusta, että voisitteko painua pois ja antaa toisten ottaa rauhassa huikkaa. Huomautus tehosi kyttiin ja pyydeltiin vielä keikallekin.
Lopulta homma pakettiin ja matka jatkuu kohti mystistä Frankfurt(Oder)kaupunkia.
Odotuksen tässä vaiheessa hieman niin ja näin kun sunnuntai keikka...
Frankfurth (Oder)
Kaupunki sijaitsee Puolan rajan tuntumassa ja keikkamesta vain 15 min päässä Puolasta. Itse ei jaksettu lähteä Puolaan, vaikka Mikko sieltä kävi pari kartsaa halpaa röökiä ostamassa.
Mestoille saapui myös Kultasiipi niminen sakemannibändi. Kyseessä bändin eka keikka ikinä ja jos joku jaksaa Myspaceen Kultasiiven sivuille mennä, niin tietää mistä on kyse. Soitto hieman hapuilevaa ja aika hyvittavaa kuunneltavaa kun saksalaiset laulaa suomeksi :) Mutta, täytyy sanoa että ei ole ikinä niin sympaattisia saksalaisia tullut tavattua. Huomasi että keikka ja suomalaisten kanssa soittaminen
oli niille helvetin iso asia.
Annettiin Kultasiiven kitaristille vielä ameriiiiikan langaton käyttöön ja neuvottiin miten säröä vaihdetaan. Kyseessä helvetin pieni mesta, joka ei oikein keikoille edes sovi, mutta tunkua oli ja miksi? Mestan omistaja oli mainostanut keikkaa kolmella radioasemalla ja pistänyt helvetin ison mainoksen lehteen. Muutenkin paikan Kyy veti suomalaisille piikin auki ja keitteli vielä lihakeitotkin pihassa (pannut löytyy jostain blogin kuvista). Erillistä raideria safkahommista
ei oltu sovittu, mutta mansikoista lähtien oli pöytä katettu. Tässä vaiheessa oli hieman nöyrä olo, kun Kultasiiven hemmot ja tytöt istuivat jännittäen ulkona suomalaisten syöden mansikoita ja moukkua vetämässä. Ei kun Kultasiipi mestoille ja backstagelle. Piti oikein selittää, että vaikka homma on isollaan, niin ei nyt ihan niin isollaan kuitenkaan ole. Normi hemmoja sekä tyttöjä ollaan, paitsi Unshinen
poukku Jartsaa lukuunottamatta :D
Kultis veti kuus nolla keikan ja aivan mahtava tunnelma. Bändillä oli pillejä ja muita härpäkkeitä. Laulajalla oli itse tehdyt turkit päällä ja lausui biisit hienosta kirjastaan. Jumalauta, on haista vitun-huutelijoilla paljon opittavaa oikeasta nöyrästä asenteesta.
Keikkahan oikeasti oli varsin hupaisa ja hapuileva, mutta 3 tytöstä ja 2 hemmosta koostuva bändi sai kyllä kaikki sellaiseen hurmokseen, että ei mitään rotia!!! Keikan jälkeen Kultiksen kitaristin tyttöystävä tuli kyyneleet silmissä kertomaan kuinka ylpeä hän poikaystävän bändistä on. Oli kuvitellut sitä huumoribändiksi. Kovat kannustukset Kultikselle ja kiitos mahtavasta keikasta!
Selena veti helvetin hyvän keikan ja jengi aivan sekaisin. Encoret kehiin ja muutenkin homma aivan eri tasolla kuin Suomessa. Suomen jurottajat kaukana menosta jota esim.täällä oli! Parhautta.
Gorbat loppui takahuoneesta yllättäen keikan jälkeen ja Unshinen moukku-Jartsa lähti asialle. Tiskiltä Kyy heitti samantien varmaan neljännen Gorban, vaikka Jarsta kysyi vain 4 cl hujausta. Moukku puoleen väliin ykkösellä ja sitten huhuiltiin.
Paitoja sekä levyjä meni ihan helvetin hyvin kaupaksi, kun ottaa mestan koon huomioon. Aivan parhautta koko paikka, ihmiset, Kultasiipi ja lihakeitot moukkuineen!
Mentiin vielä jonnekin kylille hulinoimaan. Saatiin mestan omistajalta Jägermaisten lippiksiä kun tultiin kikkailemaan. Myös sellaisia ihme heijastimia tuli ja hommat oli isollaan ja kaikki pelissä. Potti on hallussa ja rundi manageri hieman puutuili narikkaan muiden spedeilessä paikallisten kanssa mestan toisella osastolla! Puolan puolelle tosiaan ei silti yksytty.
Berliini
Ensi kosketus Berliiniin: rehelliset purjot heti kun autosta pääsi ulos. Vedettiin nimittäin varulta Irwin bileet heti aamutuimaan ja kyllähän sen tietää miten homma päättyy. Berliinin muuritkin olisi murtuneen siitä huutopurjon voimasta jos vielä olisi pystyssä.
Ei kun lepoa sillä välin kun osa lähti mönkimään kaupungille ennen roudausta. Ainakin Unshinen porukka taisi käväistä isossa Berliinin tornissa, tai näköala mestassa. Kuulemma ei ollut edes huimannut.
Knaack oli hieno mesta keikkasysteemien muodossa. Mukaan tuli taas Hampurin Stoned/Stoner bändi A Million Miles. Mikäs siinä, mukavaa oli aiemmin ja oli myös nyt! Annika heitteli Piritan & Monan kanssa läppää ihmisten siisteydestä. Tässä vaiheessa oli osan porukkaa hieman annettava käyttä ja painuttava suihkuun, olihan aiemmasta suihkuhommasta jo pari, kolme päivää aikaa.
Hommat oli isollaan ja keikka raivolla läpi. Paitamyynti oli tällä keikalla tosin hieman normaalia hiljaisempaa. Maanantai keikka kun oli kuitenkin kyseessä, niin ymmärtää. Parhautta oli se, kun ihmeteltiin lavan edessä A Million Milesin keikkaa ja joku taksimiehen nahkatakilla paukuttava hemmo tulee halailemaan. Miehellä sellainen kolikon mentävä reikä etuhampaiden välissä. Mutta vittuako vielä, sehän
olikin Kultiksen laulaja!!! Ei meinnnut tuntea kun ei ollut turkiksia päällä. Dude oli tullut parin muun Kultiksen hemmon ja tytön kanssa keikalle. Pistettiin samantien koko konkkaronkalle Selenan paidat ja lagerit kouraan kiitokseksi! Kultasiipi 4 ever, sympaattisia ja hienoja ihmisiä.
Keikkaa oli ajanut katsomaan myös tyttöjä HAnnoverista. Samat tytöt sanoivat tulevansa vielä rundin päätös vedolle Tampereelle. ASIAA!!!!
Yön selkään oli pakko lähteä ajamaan, koska seuraava veto oli Prahassa.
Muistaakseni jotain moukkuhommia oli ja Klasu veti Cherokeet mailalla bussin takatilassa! Sitä ennen oli pakko ÖÖÖ ÖÖÖ ÖÖ rallit katsoa dönerit kourassa.
Praha
Praha Praha Praha Praha! Eipä ole mikään mesta valloittanut ihmistä niin paljon kuin Praha. Kauniita ihmisiä, halpa hintataso ja aivan mahtavat rakennukset ja yleisilme. Hieman tuli Vaajakoski Prahasta mieleen!
Linja-auton parkkeerauksen ja pysäköinnin kannalta Praha on vittumainen.
Jengi jättää autojaan ihan miten sattuu ja meidän keikka mestan vieressä oli silta, joka oli liian matala bussille. Se olikin sitten hieman kikkailua autolla ajon kanssa.
Päivällä oli siis muutama tunti tutustua kaupunkiin, jonka suurin osa ryhmästä käytti hyödykseen. Hieman orpo olo oli huomata yhdessä välin yksin liikkuessa ettei bussi ollutkaan parkissa, kun oli joutunut lähteä helvettiin sakkojen uhalla. Kiva neuvoa koistisen turtamana että morjens, voisitteko hakea mut tai kertoa missä keikkamesta sijaitsee. Tosiaan,Praha on aika iso kaupunki eka kertaa paikalla olevalle ihmisen pojalle. Onneksi selvittiin lopulta tuostakin kuin ihmeen voimalla.
Keikkamestassa oli 5 bändiä buukattu samalle illalle.
Joku saatanan spede bändi veteli huumorilla paskamusaansa. Siellä sitten hierottiin checkiä myös varmaan 5 tuntia, kunnes kerrottiin niille että se on sitten se 20 minuttia soittoa, koska 5 bändiä. Spedeillä oli saksofonit lavalla sun muut paskat. No, antaa soittaa vaan ja vittu nehän urpot soitti varmaan 15 biisiä.
Tällä välin oltiin onneksi tutustuttu aivan mahtavaan toiseen bändiin, joka tottelee nimeä 1st Choise. Tsekin Foo Fighters oli rentoja jätkiä jotka tykkäsi tarjota myös Selenalle moukkua, 8 cl:n votdarallit ennen keikkaa ei hirveän hyvä asia ole. Yhden, pari aina voi ottaa mutta oli pakko kieltäytyä hc-muusirallista.
Tsekin hemmot veti tosi pirteän, elämän haluisen ja fiilispohjaisen keikan. Aivan loistava. Tosin rumpali sai rikottua Manzanan rumpuständin, jota pyyteli pahoitellen varmaan 5 kertaa anteeksi. Vahinkohan se oli, joten yläkierteellä muusit ja asia annettu anteeksi ja unohdettu! Suosittelen kaikille pirteän musiikin ystävälle katsastamaan ko.bändin vaikka Myspacesta.
Keikan jälkeen levyn myyntiä ja nimmareita, jonka jälkeen kohti Varsovaa.
Matkaa taisi olla tuollaisen 13 tunnin ajon edestä, joten ei kun menoksi!
Tällä matkalla takapenkillä oli taas Klasun akustinen ilta, jonka päätteeksi Gorban moukuttaminen päätyi yhden ryhmän jäsenen hampaan vääntymiseen. Reissussa sattuu.
Varsova ja Puolan menot!!!!
Mikko oli huristellut koko yön Prahasta kohti Varsovaa. Vissiin parin tunnin pika unet väliin oli kuitenkin saanut.
Nyt alkaa Itä-Blokin rallit jo miellyttää silmää ja Venäjä tuli rakennuksista mieleen. Tiet olivat aivan helvetin karseassa kunnossa.
Suoraan sanottuna Puolan tiet ovat yhtä helvettiä, pomppuisia ja harvinaisen vittumaisia ajaa. Myös Puolan ruuhkat eivät ole ihan normaalia kello neljän venailua rööki kädessä. Varsovan kylttien sisäpuolelle päästessämme alkoi todellinen letka jenkka. Tarkkaa aikaa ei tähän väliin minuutin tarkkuudella osaa sanoa, mutta pari tuntia meni varmaan 50 km matkalla, ellei jopa enemmän. Myös siltojen kanssa saatiin taas taistella, koska bussin korkeus oli monen sillan kohdalla korkeampi. Pari silta reitit piti skipata ja yhteen mestaan oikein katsoa porukalla ulkoa, että kolahtaako. Lopulta pikku hiljaa hahmottui keikkamestan alue.
Keikka mestan nimi oli Progressija Club, jossa mm.Dimmu Borgir, Lordi ja Apocalyptica on soittaneet, kuten myös monet muut isot nimet.
Kyseessä rundin isoin mesta.
Checkit saatiin nopeasti läpi ja sitten olikin hieman aikaa rentoutua. Tarkistettiin paikallisten kauppojen hinta taso ja halpaa oli, etten sanoisi jopa ilmaista. Mukaan lähti kassillinen jos toinenkin virvokkeita, unohtamatta vettä jota koko reissulla kului tajuton määrä. Ilmat nimittäin oli koko reissun ajan kohdallaan ja nestehukkaan ei viitsisi turhan päiten kuolla.
Ennen keikkaa paikan Kyy vei meidät syömään vieressä olevaan sairaalaan, joka kieltämättä hieman ihme ratkaisu. Ei sinänsä, Wienin leikkeet maistui, mutta joskus Rock-hommissa saattaa olla epämääräisen karkeaa porukkaa, joten siihen nähden hieman ihmetyttää kun ruokailut tapahtuu sairaalan ravintolassa. Eikä siinä, totta kai käyttäydyimme asiallisesti ja tässä vaiheessa jo isotkin miehet meinasivat itkeä pihviruokaa saadessaan.
Unshine tykitti Puolan ekan vedon. Alkoi jo soitto kulkea jo moshaus olemaan kohdalleen. Tiukka veto ja Varsova kyykkyyn.
Selenan veivaus kakkosena oli taas kerta kertaa parempi ja mikäs siinä on isolla lavalla soitellessa! Manzanan vedon jälkeen piti mennä taas edustamaan ja valokuva-sessioihin paikallisten kanssa. Aika tohkeissaan Puolalaiset tuntuivat olevan ja suut muikeana jengi poistui paikalta.
Tämän jälkeen sitten tyhjeni olo aika nopeasti. Linja-auto ei startannut pihasta.
Siinä alkoi Kyy jo soittelemaan isompaa autoa, jotta saadaan akkuun virtaa. Koska bussi oli huolettu Virossa bussifirman toimesta, oli vian setviminen turhauttavaa, koska ruuveja oli korvattu pop-niiteillä jne. Vitutti ja jännitti.
Lopulta, Mikon, Jussin, Henkan ja Tomin toimesta homma pistettiin käyntiin ja bussi lähti tulille. Tässä vaiheessa muistaakseni jo bussin etuovi oli mennyt jostain syystä paskaksi, ilmeisti jotkut paineet eivät toimineet tms...
No, reissuun ja kaikki hyvin.
Haettiin hieman huoltoasemalta fisuja, jotta saatiin Gorba maistuvammaksi. Myös hieman sämpylää ja hodaria naamariin. Taas jaksoi!
Klaipeda, Liettua
Päästiin Liettuuan ja hieman Baltian rallit hallussa!
Tuli tehtyä Berliinit ja ensi kosketus kaupunkiin oli kultainen!
Mestan omistaja SAilius ei puhunut lontoota, joten kaverilla oli tulkki mukana joka kertoi että ensi töikseen koko jengi keskustaan syömään. Vedetiin pihviä naamaan jonka jälkeen osa porukkaa hajosi hetkeksi kylille ja osa jäi bussiin lepäilemään.
Keikka mesta oli n.15 km:n päästä pihvipaikasta, hieman reunemmalla.
Kyseessä kuitenkin isohko satama kaupunki, joten sinänsä missään kaupungin syrjässä ei mesta ollut.
Soittomestalle tultaessa oli hämmennys suuri, erittäin suuri. Hommat olivat ns.levällään. Kyseinen mesta oli avattu paria viikkoa aiemmin ja sisällä olivat vielä rakennus hommat käynnissä. Esim.baaritiskin taakse vasta kiikutettiin viinoja ja rassausmiehet asensivat lamppuja ja osa työntekijöistä pyyhki sahanpuruja lattialta.
Myös backstagesta ei ollut tietoa, mutta se järkkääntyi lopulta alakerrasta ja tila olikin erittäin miellyttävä kunnon sohvilla ja tiloilla. Toisaalta niin oli ollut lähes jokaisessa aiemmassakin keikkamestasssa.
Paikalle saapui jo heti alkuun tajuton kasa liettualaisia rock-metal ihmisiä ja hieman alkoi tuntumaan että tänään on hommat isollaan.
Se oli kerralla kaikki peliin ja ÖÖÖ ÖÖ ÖÖ!!!
Unshinen keikalla alkoi jo sellainen rytinä että nyt lähtee. Jengiä valunut lavan eteen moshailemaan ja mikäs siinä kun soitto kulki. Paitamyynnin ympärillä myös hulijaa ja vilinää.
Huvittavin tapaus sattui kun joku paikallinen hemmo tuli ja kertoi sellaisella englannilla josta ei kukaan voi saada selvää, että me olemme metal brothers. Selvisi että se joskus ollut duunissa Turun satamassa 4 kuukautta, tai sitten se oli että joku sen kaveri oli ollut.
Joka tapauksessa, siinä sitten nurkkiä piti aina heilauttaa sydämen kohdalle ja huutaa Metal Brothers kun ko.hemmo tuli baarissa vastaan.
Selenan keikka kyykytti kyllä aivan vitun hyvin. Aivan tajuton meininki. Jengi sekoilee ja moshailee täysillä. Encoret vedettiin myös ja jengi aivan tulessa. Parhaimpia keikkoja varmaan koko Selenan historian aikana, ainakin top-3:ssa.
Levyjä, paitoja ja nimmareita valokuvien kera meni kuin kuumille kiville.
Vielä ennen lähtöä ulkona parveili ihmisiä joiden kanssa olisi pitänyt jutustella. Ihme mesta kaiken kaikkiaan ja vittu mikä meno. Kaikki on pelissä! Valitettavasti matkaa piti jatkaa kohti Viroa, mutta kyllä tuolla olisi voinut helposti yhden jos toisenkin päivän viettää.
Pärnu ja Mai Keskuse
Tätä oltiin odotettu! Mai Keskuse ja punk-hommia!
Kerrassaan parasta touhua! Kun miettii esim.Varsovan hallia jossa vedettiin keikka ja sitten tätä, niin hieman on eri meininki mestan kunnossa. Tosin tätä oltiin odotettu ja tähän panostettiin.
Vai miltä kuulostaa punk-luola jossa esim.naisten vessassa ei ole lavuaaria ja miestenkin mestan viime siivoamisesta on kulunut ainakin 11 vuotta :D
Muutenkin asia meininki. Jengi mönkii vodka päissään ja ties missä tokkurassa. Mai Keskusessahan on myös baaritiski, mutta jengi ostaa sieltä vain lantrinkia, esim. mehua omien viinojen sekaan! Suurin kysymys merkki oli röökihommat. Koko mesta on niin hc-meininkiä kaikkine rikkonaisine pistokkeineen, mutta silti röökille piti mennä erilliseen koppiin, joka ilmeisesti entinen lihakylmiä. Seinissä oli kaakelit paikallaan ja yksi entinen ovi oli survottu umpeen tiileillä.
Röökikopin toinen seinä oli tehty jollain kevyt harkoilla ja siihen kun nojasi, niin heiluminen ja kaatuminen ei ollut kaukana, koska sitä ei ollut saumatta ylhäältä edes kiinni. Fantastinen mesta kaiken kaikkiaan!
Suurin toive Manzanalle oli Orbi, paikallinen punkkari joka oli ollut heidän aiemmalla keikalla. Olivat kuulemma soittaneet synttäribiisinkin Orbille. Palataan Orbiin vielä myöhemmin.
Koska mesta oli punk, niin tehtiin pikainen Suomi soundcheck. Mestoilla tajuttomat 6 bändiä. Illan aloitti vähintäänkin hämmentävä punk bändi LIHA, ilmeisesti paikkallinen bändi. Bändi oli niin kova, ettei edes jaksanut tehdä soundcheckiä ja nekin säädöt jotka Jussi teki Suomi bändeille, menivät vituiksi. Kaverit väänsivät käsittämättömät sirkkelisoundit kitaroihin ja sitten mentiin.
Laulaja lailoi lapusta viroksi jotain raivokasta tekstiä. Siinä missä Saksan Kultasiipi hymyilytti positiivisessa mielessä, Lihan veto suoraan sanoen ihmetytti ja eikä voinut olla nauramatta. Sen verran hulttio hommaa touhu oli.
Laulajan flanellipaidan selkään oli kaveri itse ilmeisesti tikannut ison LIHA tekstin. Huh huijaa!!!!
Laulajalle tuli myös puhelu kesken keikan ja tottahan siihen piti vastata. Kaveri säntäsi lavalta puhumaan puhelimeen ja palasi parin minsan päästä lappu kourassa lauteille. Vissiin jotain kilju hommia oli illalle tiedossa.
Käytiin mesomassa Lihan keikan edessä ja niskat tuli kipeäksi.
Jotain paikallisia amatööri kellari bändejä veti vielä ennen Manzanaa. Manzanan veto oli kaikin puolin hyvä ja Henkan toivoma Orbikin saapui maagisesti paikalle. Henkan spiikatessa "Where's Orbi", samaan aikaan kuin ihmeen kaupalla lavan eteen laahustaa punatukkainen punkkari ihan sekaisin ja perkele, Orbihan se oli!!!! Eli, läppänä lähtenyt toive muuttui todeksi sormia napsauttamalla! Orbille oli pakko tarjota huikkaa, vaikka Orbi taitaa tykätä hieman muista kuin juomahommista.
Selenan vuorona oli vetäistä toisena Suomi bändinä. Keikka oli helvetin hyvä, vaikka hieman yleisö kato kävi. Samaan aikaan kun kaupungissa kuulemma 3 keikkaa yhtä aikaa. Tosin, Pärnun punkkarit lähti samantien messiin kun komensi lavalta että nyt vittu pitti kehiin. Tajutonta touhua, tosin eipä tämän tason punk-mestassa ole aiemmin tullut käytyä!!!
Viimeisenä pisteen ii:n päälle ruimasi Unshine, jonka jälkeeen roudaukset alta pois.
Muutamia paitoja silti meni kaupaksi, joten oli erittäin pirteä ja poikkeuksellinen veto.
Aamulla olikin jo kohtalaisen vittumainen nakki, koska piti olla jo aamu kuudelta satamassa. Pienet moukut kuitenkin pystyi aina ottamaan.
Tampere, Sputnik
Aamulla kikkailtiin siis vielä Viron puolella. Jengi puutuili aivan täysin kun päästiin lauttaan sisään. Tosin, tämä ymmärrettävää. Kuka normaalisti heräilee tuohon aikaan kun takana vielä keikka. Laivan saapuessa Helsinkiin oli jo hieman haikea fiilis, olihan edessä rundin viimeinen keikka.
Tampereelle mentäessä haettiin Matzo Hämeenlinnasta messiin, Boogie mausteet kohdalleen! Saatiin roudaukset hikeä ja tärinää ihmisruumiit täynnä alta pois ja checki meni myös kivuttamasti. Sen jälkeen ruokailut Matzon ja Klasun + Selenoiden kanssa.
Tässä vaiheessa oli aika lähteä tarkastamaan mikä on Saksattaren tilanne, koska muistissa oli JKL:n päästä lähteminen. Eli, starttaako paska vai ei. Lompsiminen Boys of Summerin johdattamana Tampere Talon nurkilla ja siellähän Saksatar raukka oli yltä päältä paskan peitossa. Mutta eipä mitään, auto starttasi ja olikin aika ajaa bussin viereen kuuntelemaan Matzon boogie juttuja.
Unshinet tulivat vasta tässä vaiheessa mestoilla, olivat käyneet kotonaan Hesassa saunassa!
Eipä siinä. Pikku hiljaa virittäydyttiin illan tunnelmiin, vaikka haikeutta olikin jo ilmassa, niin virtaa riitti yllin kyllin ja kierteet olivat Gorbassa vielä hallussa! Saksasta oli lentänyt neljä ja Prahasta yksi tyttö katsomaan keikkaa, mikä oli aika hämmentävää.
Unshine aloitti rundin viimeisen keikan ja hyvässä vedossa. Jengi tuntui lämpenevän, vaikka kieltämättä suomalainen baarikulttuuri onkin sitä että istutaan paikoillaan.
Selenan veto meni myös helvetin hyvin. Ei ehkä ihan viimeisen päälle kurkoin rundiveto, mutta plussa merkkinen ehdottomasta.
Lopulta Manzana tykitti oman settinsä ja We are the World-menolla lopuksi koko rundi porukka lavalla Faith No Moren coverin tahtiin. Moukkuhommat ja muut kuus nolla-kikkailut keikan jälkeen viimeistä kertaa haltuun ja hommat isollaan! Helvetin hieno ilta ja lopetus rundille!
Kaiken kaikkiaan kiertue oli mieleenpainuva. Hienoja keikkoja, uusia mahtavia tuttuja, niin ulkomailta kuin myös omastakin porukasta.
Selena kiittää Manzanaa, Unshinea, bussikuski Mikkoa ja miksaaja Jussia mahtavasta matkasta.
Ei kun kaikki peliin...ja mestarihan sanoi, no kyllä se mulle sopii SAAAATANNNNAAH!
Where is Orbi??
ORBI!!!!!
On the road ÖÖ ÖÖ, yleensä ennen keikkaa ei saa vetää
Puolassa pari tuntia jonossa ja Mikko sanoi, no kyllä se vittu mulle sopii!ÖÖ ÖÖ
Mitäs se mestari sanoi? No kyllä se mulle sopii SAAATAnNNAAAAHH
Praha ja Irwin bileet ÖÖ ÖÖÖ ÖÖ kierteellä
Berliini/moukkua/Kaikki pelissä
Frankfurt(Oder) ja Puolan raja...ja mitä näitä nyt onkaan ÖÖ ÖÖ ÖÖ
Lubbenau ja mitä näitä nyt onkaan...
Sveitsi ja Gissay
Helsinki Hampuri ja sinne päin...
